Aste-eroja

Taisto esitti kommentissaan aikaisempaan postaukseen kysymyksen siitä, mitä tehdä kun kokee ettei voi harrastaa kohtuullistamisen ”ylellisyyttä”. Mielestäni kuka tahansa pystyy kohtuullistamaan, kysymys on vain aste-eroista.

Photo: Flickr/szlea

Itse ajattelen, että kohtuullistaminen liittyy erityisesti kolmeen asiaan: työntekoon, ajankäyttöön ja kuluttamiseen. Kahteen viimeksimainittuun pystyy vaikuttamaan, vaikka ei pysty tai halua vähentää työnteon määrää.

Perustelen hieman. Ajankäyttömme on tulos omista valinnoistamme, jotka taas seuraavat siitä millaisia arvoja haluamme toteuttaa elämässämme. Tai näin ainakin pitäisi olla, jotta voisimme tämän ainoan elämämme kokea mielekkääksi ja arvokkaasti käytetyksi.

Miksi sitten suomalaiset tuijottavat televisiota keskimäärin kolme tuntia joka päivä? Jos on paljon meitä, jotka katsomme sitä selvästi vähemmän kuin kolme tuntia, täytyy olla myös erittäin paljon niitä, joiden elämä hiljalleen valuu hukkaan heidän tuijottaessaan ostoskanavaa, salkkareita tai hauskimpia kotivideoita. Sama pätee tietysti myös netin käyttöön.

Äskettäisessä Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa haastateltu suuren yrityksen henkilöstöpäällikkö totesi, että hänen iltaansa hallitsevat työsähköpostit. Ei siksi, että olisi pakko, hän totesi, vaan että hän haluaa tehdä näin. Välillä voisi  tietysti koettaa keksiä iltoihin hauskempaa tekemistä, jos ei kerran ole pakko, ajattelin minä kuunnellessani.

Esitän myös kysymyksen, mitä laatuaikaa on viettää tuntikausia täpötäysissä meluisissa kauppakeskuksisissa väistellen tungoksessa muita samanlaisia, joilla ei ole parempaakaan tekemistä kuin kuunnella loputonta taustamusakkia, jonka keskeyttää vain satunnainen mainoskuulutus siitä, miten juuri nyt saisit erinomaisen kalliilla jotain hyödytöntä jota et itse asiassa edes halua tai tarvitse.

Kulutuksen  ja tavaran vähentäminen on helppo tapa kohtuullistaa, paitsi tietenkin jos elää perustoimeentulolla eikä mitään kohtuullistettavaa ole, jolloin joudutaan keskittymään elämässä tärkeämpiin asioihin kuin pohdiskelemaan elämän onnellisuuden avainten löytämistä. Mutta jos siis ajatellaan keskituloista keskiluokkaista ja keski-ikäistä tavallista suomalaista vaikkapa keskinkertaisen asuinalueen keskikokoisessa kerrostalokaksiossa, löytyy varmasti monenlaista, jota ilman tulee toimeen ja josta luopumalla saa enemmän tilaa ympärilleen ja säästyisi samalla rahaa ja ympäristöäkin.

Maallemuutot ja muut totaaliset irtiotot vaikkapa Kaarina Davisin tapaan ovat sittenkin vain tämän ilmiön ääripäitä, joihin vain harvalla on mahdollisuuksia tai edes halua.

Helpoin paikka kohtuullistaa löytyy omien korvien välistä. Asetanko itse itselleni tavoitteeksi haavekuvia, joissa olen onnellinen vasta kun minulla on ylennys/isompi palkka/isompi asunto/täydellinen puoliso/varaa matkustaa/eläke? Vai annanko itselleni luvan olla minä itse, kaikkine iloineen ja suruineen, tässä ja nyt, näillä edellytyksillä ja kiitollisena siitä, mitä minulla jo nyt on? Luvan olla onnellinen tässä nimenomaisessa hetkessä, ilman kohtuuttomia odotuksia.

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Aste-eroja

  1. Erittäin hyvä kirjoitus. Kohtuullistaminen on ennen kaikkea pään sisäistä. Ja sitä voi tehdä myös se pienituloinen, mielestäni. Ymmärtämällä, että en ole epäonnistunut tai elämäni pielessä nytkään, tässäkään tilanteessa, vaikka raha on tiukilla ja sen vuoksi haasteita riittää. Että en olisi välttämättä onnellisempi, vaikka ehkä elämä olisi helpompaa, vaikka tienaisinkin enemmän. Usein perustoimeentulolla elävillä (työttömät, eläkeläiset) ainakin on AIKAA ja sen voi käyttää monella tavalla.

    • Ritva Rajander-Juusti sanoo:

      Kiitos mukavasta palautteesta 🙂 Kyllä se taitaa olla niin, että onnellisuus ja tyytyväisyys ovat asennekysymyksiä. Tosin pienituloinen jo luonnostaan elää kohtuullisempaa elämää, ja ymmärrän ettei aina jaksa eikä voi olla iloinen ja kiitollinen niistä tilanteista, en siis halua hurskastella tällä kommentilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s