Kunnolla irti oravanpyörästä

Tämä vuosi on ollut juhlaa kohtuullistamisaiheisten kirjojen ystävälle. Sillä aikaa kun oma tuotokseni vielä pyörii painokoneen sisuksissa (kirjan pitäisi olla kirjakaupoissa viikolla 39), on hyvää aikaa arvioida kahta viime aikoina luettua kirjaa aihepiiristä.

Tänään on vuorossa Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä (nemo 2010), jota ehdin jo täällä hieman siteeratakin. Seuraavaksi odottaa arvioimisvuoroaan Marikka Bergmanin Pientä elämää etsimässä (Basam Books 2010). Marikkalla on myös melko tuore blogi, jota kannattaa käydä kurkkaamassa.

Kaarina Davis on jo kokenut kirjoittaja, sillä hänen ensimmäinen kirjansa Rankka kutsumus-sairaanhoitajan päiväkirja nousi ilmestyttyään Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi. Tämänkertaisessa kirjassaan Kaarina kertoo jatkoa tarinaansa eli kuinka hän kamppaili pitkään riittämättömyyden ja suorituspaineiden kanssa, kunnes päätti etsiä itselleen uudenlaisen tavan elää paineettomampaa elämää. Kaarinan tie vei lopulta mummonmökkiin omiin lapsuudenmaisemiin Hämeenkyröön ja samalla mahdollisti uudenlaisen suhteen myös luontoon ja maisemaan. Nykyisin Kaarina elää maaseudulla lähes omavaraisesti viljelemällä, keräilemällä ja myymällä luonnontuotteita.

Kaarina Davisin tarina on koulukirjaesimerkki tilanteesta, jossa on ajauduttu niin suuriin arvoristiriitoihin aikaisemman työn ja elämäntavan kanssa, että lähes ainoa mahdollisuus on mahdollisimman suuri loikka, irtiotto johonkin täysin erilaiseen. Kaarina kuvaa tarinansa kehitysvaiheita ja niihin liittyviä syvällisiä pohdintoja rehellisesti ja avoimesti.

Ei ole helppoa jättää kaikkea tuttua ja turvallistaa taakseen ja muuttaa koko elämäänsä. Minulta se kuitenkin onnistui, sillä vanhalla elämälläni ei ollut minulle enää mitään tarjottavaa.

Kaarina Davisin kirja tarjoaa rohkaisuja ja reality checkiä kaikille sellaisille, jotka haaveilevat maallemuutosta suurena elämänmuutoksena. Kaupunkilaisen shoppailijan  muodonmuutos maaseudun luonnonystäväksi on pitkä prosessi, eikä suinkaan suju ilman vaikeuksia. Lopullinen tukikohta löytyy vanhasta talosta, joka on vailla mukavuuksia ja huonossa kunnossa. Usein tuntuu, että tälläiset maallemuuttotarinat esitetään turhan optimistisessa valossa, mutta Kaarina Davis muistaa kirjassaan kuvata miten vaikeaa elämä oikeasti saattaa uudessa ympäristössä olla, kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta.

Kirjan loppupuoli tarjoilee käytännön tietoutta heille, joilla on samanlaisia haaveita elämänmuutoksesta kuin Kaarinallakin.

Kokonaisuudessaan kirja on sujuvaa luettavaa, jolla omakohtainen kokeminen antaa syvää kaikupohjaa. Vaikka itse edustankin kantaa, jonka mukaan ei suinkaan tarvitse muuttaa maalle mummonmökkiin kohtuullistaakseen elämäänsä, on hyvä että joku sellainen muuttaja avoimesti jakaa kokemuksensa, vaikeutensa ja neuvonsa muille samanmielisille.

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s