Tosi outoa!

Kieltämättä on välillä outoa, että kohtuullistavaa elämäntapaan joutuu perustelemaan, kun taas “tuhlaavaisemmilta” tai normaalissa palkkatyössä käyvältä ei samanlaisia perusteluita kysellä. Mutta niinhän se menee kaikessa, että valtavirrassa toimiminen on normi.

Tätä mieltä oli Mari Koistinen. Ja minä. Ja varmasti moni muukin kohtuullistaja. Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, että emme halua törsätä rahaa tarpeettomaan, kuluttaa kohtuuttomasti luonnonvaroja, olla veloissa korviamme myöten, olla aina töissä tai hoippua väsymyksen partaalla koko ajan? Tosi outoa!

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Tosi outoa!

  1. Mimi sanoo:

    Niinpä! Itse olen ihmetellyt ihan samaa.(Olen uusi lukija ja tykästyin blogiisi heti! Hyviä jutunjuuria. 🙂

  2. Salla sanoo:

    Asenne taitaa kuvastaa sitä että työntekoa arvostetaan paljon (liikaa ja muiden asioiden kustannuksella?), ja jos tavanomaisia ysistä viiteen -töitä ei tee, on "laiska" tai poikkeava. Sitten jos on valmis tekemään vähemmän töitä, koska kuluttaakin vähemmän ja arvostaa muita kuin rahalla saatavia asioita, on pihi(?) tai tyytyy liian vähään.Kyllähän sitä luulisi, että kun kulutuksesta on tullut koko kansan huvia, se ei enää toimisi statusmittarina, mutta ilmeisesti suurempi kulutus kasvattaa statusta ja egoa..

  3. Serenitas sanoo:

    Mimi, kiva kun tykkäsit lukemastasi ja tervetuloa mukaan lukemaan ja kommentoimaan.Salla, onneksi näyttää siltä että nuo arvostukset ovat pikku hiljaa muuttumassa järkevämpään päin. Ja tavallaanhan se on palaamista arvoissa taaksepäin aikaan ennen tätä kulutushulluutta.

  4. taistoj sanoo:

    Mainiota, että kirjoitat ja puhut kohtuullistamisesta. Omat ajatukseni kohtuullistamisen suhteen ovat kaksijakoiset. Tuntuu välillä, että siitä puhuvat ne, joilla on siihen taloudellinen mahdollisuus mutta suuri osa ihmisistä ei voi ”harrastaa” tällaista ”ylellisyyttä”. Eihän asia tietysti ole niin. Ja tunnustan, että en vielä tiedä mitään kohtuullistamisesta.

    Talouselämän vaikuttajat ovat varmasti hieman huolissaan tästä ”höpsötyksestä”. Entä jos työntekijät eivät teekään ylisuurella vauhdilla töitä? Entä jos he eivät jääkään ylitöihin kun haluavat mennä katsomaan läheistään. Mutta ehkä epäilyttävintä on, että jos ihmiset pääsevät itse huomaamaan, että kohtuullistaminen ei sittenkään huononna työn ja yrityksen tulosta millään lailla. Silloin kaikki voittaisivat!

    EVAn johtaja puhui viikko sitten yhdessä seminaarissa ja tyrmäsi ajatuksen, että talouskasvuun ei pitäisi enää pyrkiä. Onko kohtuullistaminen talouskasvun vastakohta? Ei välttämättä mutta ehkä sitä pelätään.

    Monelta eri suunnalta tulee mielipiteitä, jotka tukevat kohtuullistamisen ajatusta. Varsinkin Ilkka Tuomen kirjoitus Hesarissa 26.9 oli hyvä:
    Hän kirjoitti: ”Puutteen aikakaudella määrän kasvu tarkoitti kehitystä. Politiikan tavoitteena oli tuotannon kasvattaminen ja sen tulosten jakaminen.”
    ”Toisin kuin yleensä kuvitellaan, kansantalouden tuottavuuden ja työelämässä mitatun työtehon välillä ei ole mitään tunnettua yhteyttä. ”

    Arvoinnovaatioiden tuottaminen pelkän teollisen tuotannon kasvun sijaan olisi todella tärkeää. Ympäristöä kuormitettaisiin vähemmän ja tuotetulla tavaralla tai palvelulla olisi pidempään kestävä tarve. Ajattelen esim. Fiskarsin sakseja, joihin sisältyy arvoinnovaatio niinkin vanhalla leikkaamisen toimialalla. Pidempään kestävien tuotteiden valmistaminen on varmasti myös mielekkäämpää työntekijöille.

    Taloustieteilijä Peter Victor kirjoitti saman päivän Hesarissa:
    ”Talouden supistaminen vaatisi valtavaa asennemuutosta. Victor siirtäisi investointeja yksityisistä julkisiin hyödykkeisiin, lyhentäisi työpäiviä ja lisäisi vapaa-aikaa. Hän suosisi paikallistalouksia ja tutkisi uusien teknologioiden vaikutuksia ympäristöön ja yhteisöön ennen kuin ottaisi ne tuotantoon.”

    Seuraan kohtuullistamiseen liittyvää keskustelua nykyään mielenkiinnolla. Varsinkin jos se herättää vastustusta on yksi varma merkki, että siinä on ideaa. Ympäristönsuojelu herätti 1960-70 -luvulla kovaa vastustusta ja nyt se on valtavirtaa. Pääomien vapaan liikkumisen estäminen oli taloutta ymmärtämättömien puhetta. Nyt siitä puhuvat jo valtioiden päämiehet.

    Jos nyt väitetään, että voidaksemme turvata kasvavan vanhusväeston hoidon ym. ym. meidän on uskottava talouskasvuun, niin ehkä se onkin -ismi, joka voi muuttua.

    No, taisin harhautua kohtuullistamisesta. Tarkoitin, että näen siinä merkittävän hiljaisen signaalin, jolla voi olla suuri merkitys miten talous järjestyy yhteiskunnissamme. Minä olen tosin hyvin pinnallisesti tietoinen kohtuullistamisesta, joten osaan pitää sitä vain hiljaisena signaalina. Ehkä se on jo hyvin äänekäs asiaa paremmin tunteville.

    Nähdään Kirjamessuilla Helsingissä, taidan tulla piipahtamaan Minervan osastolla!

  5. Paluuviite: Hiljainen muutosvoima | Simplicitas

  6. Paluuviite: Simplicitas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s