Bloggaaja sai tarpeekseen oravanpyörästä hyppääjistä

Mea sai tarpeeksen akkainlehtien hyppäsin-oravanpyörästä-käsityöläiseksi -jutuista. Hän ei suostu siihen, että jollakin olisi oikeus arvottaa toisen elämän valintoja hyviksi tai huonoiksi.

Ei se tee ihmisestä huonompilaatuista, jos se tykkää laiskotella, syödä, juoda ja olla vaan eikä juosta kolmea kympin lenkkiä päivässä kuntosalitreenien alle ja päälle. Tai jos se tykkää paukuttaa uraputkessa menemään ja tehdä 12-tuntisa työpäiviä ja istua palavereissa, niin mitä sitten, Mea kirjoittaa.

Hyvä pointti, jokainen tulkoon onnelliseksi tavallaan, tehden juuri sitä, mitä kulloisessakin elämänvaiheessa tarvitsee ja haluaa.

Itse ajattelen kuitenkin, että omista valinnoista ja kokemuksista voi ja pitääkin kertoa, jos arvioi, että niistä voi olla jollekin hyötyä tai iloa.

Yksilöiden valinnat ja se, miten media niistä kirjoittaa, ovat kaksi eri asiaa. Median tehtävänä on valottaa ja taustoittaa erilaisia ilmiöitä yhteiskunnastamme. Ristiriidaton asia ei medialle ole uutinen eikä siis kiinnostava. Siksi niitä ristiriitoja paisutellaan ja asioita kärjistetään hyviksi ja huonoiksi.

Näistä asioista kirjoitetaan siksi, että näitä asioita tehdään enemmän kuin aikaisemmin. Pitäisikin katsoa  tarkemmin ilmiön taakse ja miettiä syitä: miksi näitä loikkia niin paljon tehdään?

Ja siinä samalla, Meaa kompaten, antaa kaikille oikeus elää elämäänsä ja tulla onnelliseksi omalla tavallaan, syyllistämättä, kuntosalilla, kotisohvalla tai kokoushuoneissa.

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Bloggaaja sai tarpeekseen oravanpyörästä hyppääjistä

  1. Liisa sanoo:

    En viitsi laittaa nenääni tuonne viittaamasi blogitekstin hyminäkuoroon, sanon sen sijaan tässä että hassua miten tarkoitushakuisesti asiat voi ymmärtää. Kuka on sanonut että olisi jotenkin absoluuttisesti parempaa hypätä oravanpyörästä tai pysyä siinä? Kysymys on usein enemmän tai vähemmän pakon edessä tehdyistä ratkaisuista, niin söpöiltä kuin ne näyttävätkin.Media sitten kiillottaa ja kuorruttaa asioita.

  2. Serenitas sanoo:

    Terävä huomio, Liisa, joko sisäisestä tai ulkoisesta pakosta, kuka mitenkin. Ja kaikki taustat ja vaikuttimet tietää vain asianosainen, jos hänkään.

  3. Linnea sanoo:

    Olet oikeassa: asioista on hyvä puhua. Pienikin sysäys tai rohkaisu voi auttaa jotakita lukijaa.

  4. katisar sanoo:

    Kaksitoistatuntisten työpäivien paukuttaminen kuukaudesta toiseen ilman kunnollisia lepotaukoja ei kunnioita ihmisen luontaisia rytmejä. Keho on jatkuvassa ylikierrostilassa, jossa sympaattinen hermosto ylläpitää elimistössä jatkuvaa hälyytystilaa. Seurauksena on enemmin tai myöhemmin erilaiset psykosomaattiset oireet, immuunivasteen heikkeneminen ja masennus. Mielestäni kysymyksessä voi olla työaddiktio, jossa ihminen pakenee omia syvempiä tarpeitaan työhönsä. Addiktio kuin addiktio. Toki toisaalta on hienoa, että jotkut ihmiset uhraavat oman elämänsä muitten tarpeiden huomioimiseen, mutta henkilökohtaisella tasolla tämä yleensä kostaantuu aina jossain elämän vaiheessa.

  5. Serenitas sanoo:

    Hei,täälläkin on uusia kommentteja, ihanaa. Linnea, itse ajattelen että ainakin puhumalla ja kirjoittamalla koetan vaikuttaa, tehdä oman osani.Katisar, olen itsekin paljon miettinyt työaddiktion merkitystä tässä työuupumusepidemiassa, joka maassamme raivoaa. Olisiko suomalaisessa kansanluonteessa jotain sellaista, että tartumme addiktion koukkuun muita helpommin?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s