Povipoint-kokemuksia

Katja Project Mamassa kertoo lapselleen satuja Povipointista, vaikka salaa epäilee, että jälkikasvu on saanut tietoonsa aikuisten asioita Powerpointista. Katja miettii:

”Onko jompi kumpi meistä puhunut ipanan kuullen powerpointeista, missä yhteydessä ja ennen kaikkea miksi. Ovatko powerpointit salakavalasti hiipineet normisanastoomme? Puhummeko niistä usein? Pyytääkö lapsi seuraavaksi kertomaan tulostavoitteesta ja asiakasrajapinnasta? Jeesus.

Sattuipa sopivasti, sillä eilen kaksikin kokemusta sivusi samaa aihetta. Koulun vanhempainillassa povipointteja esiteltiin hellyttävästi harmailla kalvoilla tulostettuna sellaisen perinteisen yliolanheittimen avulla. Miehen kanssa juttelimme, että emme tällaista ihmettä liike-elämässä ole tavanneet kohta kymmeneen vuoteen, kalvoheitin alkaa olla yhtä harvinainen olio kuin kirjoituskonekin. Onneksi.

Photo credit: mp_eds/Flickr

Iltalukemiseksi olin varannut Garr Reynoldsin Esityksen suunnittelu. Zen ja pelkistämisen taito. Olipa ajatuksia avaava kirja siitä, miten Powerpointtejä pahoinpidellään ja mihin PP taipuu ja mihin ei. Tietenkin minun on helppo yksinkertaistavana visualistina helppo ostaa kirjan ajatukset siitä, että vähemmän on enemmän ja kuva tuo sanomaan tunnetta. Mutta jos saatte kirjan käsiinne, niin lukekaa ajatuksella, sillä Garrilla on paljon hyviä vinkkejä siitä, kuinka voimme ikävystyttää kuulijoitamme vähemmän ja saada sanomamme paremmin perille. Jos kirjaa ei ole saatavilla, myös Garrin blogista löytyy apua.

Katja päättää: ”Mutta joka kerta kun alan nykyään vääntää slaideja, ajattelen vihreää matoa, joka kahvittelee koppiksen kanssa. Paluuta entiseen ei ole.”

Ei minullakaan, Katjan kommentin ja Garr Reynoldsin kirjan jälkeen.

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Povipoint-kokemuksia

  1. Linnea sanoo:

    Eläissäni olen tehnyt yhden povipointin alusta loppuun. Se oli siinä tietotekniikkakoneessa. Tykkäsin, mutta en keksi, missä taitoa tarvitsisin… Liekö syynä luovuuden puute vain vanhanaikaisuus? 😉

  2. Serenitas sanoo:

    Linnea, aika vähällä olet päässyt. Ne ovat varsinainen vitsaus monilla työpaikoilla.

  3. Sanna sanoo:

    Hei! Olen toistaiseksi ollut blogisi hiljainen sivustaseuraaja, mutta nyt tuli aihetta kommentoida. Annoin blogillesi tunnustuksen, käyhän vilkaisemassa :)http://mutkatonta.blogspot.com/2009/10/7-asian-tunnustus-ja-haaste.html

  4. Serenitas sanoo:

    Kiitos Sanna tunnustuksesta. Blogisi oli minulle mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jossa aion piipahtaa jatkossakin.

  5. Kalle sanoo:

    Haa, ilahduttavaa, ne ovat suomentaneet Reynoldsin kirjan. Sen pitäisi olla pakollista lukemista kaikille esitysgrafiikkaohjelmien kanssa tekemisissä oleville, sen verran vastakkaisia sen näkemykset ovat perinteiselle tekstimassadiakäytännöille.

  6. Serenitas sanoo:

    Kalle, samaa mieltä, niin paljon kaikenlaisia esitysvirityksiä on tullut nähtyä. Taitaa mennä niin että mitä vähemmän sanottavaa, sitä monipuolisemmat efektit presentaatiossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s