Lemmikkimarsulle Kela-korvausta

Kuva marsut.net

Tämä täti pääsi eilen taas taivastelemaan maailmanmenon kummallisuutta, kun Maikkarin uutisissa kerrottiin, että kohonneet eläinlääkärikulut ovat aikaansaaneet paineita lemmikkieläinten hoitokulujen ulottamiseksi Kela-korvauksen piiriin!

Uutisen voi katsoa täältä.

Toivottavasti kyseessä oli uutisankka, sillä jutusta ei tarkkaan ottaen selvinnyt, kuka moisen ehdotuksen oli tehnyt, vai oliko se ehkä toimittajan oma nosto nokkelaksi otsikoksi. Silti sanoisin, että pientä rajaa please.

Mielestäni jokaisella on täysi oikeus hoidattaa lemmikkimarsunsa yksityisellä erikoishammaslääkäriklinikalla anestesiassa vaikka joka päivä, mutta ei minun verorahoillani. Hoidetaan nyt ensin ne ihmisten Kela-korvaukset lähemmäksi realistista kustannustasoa, jos niitä on liikaa jaettavaksi.

Ja ei, meillä ei ole kotieläimiä. Mutta saattaa kyllä joskus tulla, sillä pidän kyllä sekä koirista että kissoista. Niin että eläintenvihaajaksi on turha yrittää leimata.
Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Lemmikkimarsulle Kela-korvausta

  1. Kummalliselta kyllä kuulostaa! Ymmärrän toki, että elukat ovat monille tärkeitä ja kenties esimerkiksi ylläpitävät mielenterveyttä, mutta silti jokaisen pitäisi kyllä harkita ennen sitä eläimen hankkimista, onko sen mahdollisesti korkeiksikin kohoaviin eläinlääkärikuluihin varaa. Ja tiedän toki, että moni tinkii ennemmin omista menoistaan kuin lemmikin hyvinvoinnista. Niin tekisin minäkin, jos kissa, jonka kanssa asun, olisi taloudellisesti vastuullani. Minä voin elää pätkän vaikka huonommalla ruualla ja ilman rientoja, mutta jos otan eläimen vastuulleni, niin mielestäni se ansaitsee kunnollisen kohtelun ilman muiden verorahoja. (Näköjään tästä aiheesta kirjoitin muinoin Kulutusjuhlassakin).

  2. Piu sanoo:

    Joo, samaa mieltä. Mulla on kaksi pikkukoiraa, muttei ole tullut mieleeni kääntyä Kelan puoleen niiden lääkärilaskujen kanssa. Olen vakuuttanut molemmat, ja joitakin sairaskuluja korvaa vakuutusyhtiö. Marsuille ei varmaan saa vakuutuksia 🙂 Ja vaikka karviaiseni ovat välillä vähän riiviöitä, niin rahapulan sattuessa niiden sapuskat ja hoidot menee edelle mun tarpeista. Ajattelen niin, että mulla on mahdollsiuus valita ja vaikuttaa asioihin, yleensä siihen rahapulaankin. Koiruuksilla sitä mahdollisuutta ei ole.

  3. Serenitas sanoo:

    Vastuulllisia puheenvuoroja Piulta ja Marilta. Tuo vakuutuspointti oli hyvä tuoda esille.

  4. Eläimet tekevät epäilemättä hyvää mielialalle, mutta eivät ne mitään mielialalääkkeitä ole. Jos ei ole varaa maksaa eläimen hoitoja, niin mikähän olisi paras vaihtoehto – olisiko vaikka jättää se eläin hankkimatta! Tykkään eläimistä, mutta nykyinen lemmikkibuumi on mielestäni kyseenlalaista toimintaa. Lemmikki on itsekkyyden huippu – joku joka rakastaa sinua ehdoitta ja on täysin armoillasi. Lemmikki ei saa siitä mitään lisäarvoa, luonnollisempaa olisi, kun sitä ei olisi ikinä jalostettu lemmikiksi ja se eläisi luonnossa. Tämä tietysti koskee vain kaupunkien seuraeläimiä.Kärjistettynä elämme sinkkuina yksiöissämme eläinten toimittaessa seuran virkaa. Eikä tämä ole yksittäisen kissanomistajan vika – vaikka voisivat hekin kyllä miettiä, onko eläimen paikka kaupunkiasunnossa.Ymmärrän kyllä eläimen houkutuksen, tunnen itseni joskus yksinäiseksi ja olen asunut eläinten kanssa tarpeeksi tietääkseni kuinka ihanaa on olla karvakasan rakkauden kohteena. Onneksi olen liian laiska ottaakseni koiraa ulkoilutettavakseni!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s