Ahneuden pelottavat jäljet

Professori Markku Kuisman mielestä syypäitä finanssikriisiin ovat itsekkäät oman edun tavoittelijat. ”Jokainen sukupolvi saa näköjään kokea, millaista jälkeä syntyy, kun ahneus ja sivistymättömyys yhdistyvät.” Asiasta kirjoitti Suomen Kuvalehti 18.9.2008

Samaa mieltä oli Helsingin Sanomissa (21.9.2008) haastateltu Suomen Pankin entinen pääjohtaja Sirkka Hämäläinen.  – Talouspolitiikan päättäjillä oli kauhea ahneus kasvulle, ja sijoittajilla, pankeilla, lainanottajilla ja kuluttajilla kauhea ahneus rikastua, Hämäläinen sanoo.

Finanssikriisi näyttäytyy kollektiivisena draamana kehittyneissä markkinatalouksissa, toisissa voimakkaammin, toisissa heikommin. Ahneus on kuitenkin yksilön käyttäytymismalli, mahdollisesti myös sisäänrakennettu osa yleensä ihmisen, kenen tahansa ihmisen, tapaa olla olemassa, saattanut olla myös (ainakin joskus evoluutiohistoriassa) eloonjäämisen edellytys.

Kulttuuriblogi nonossa kirjoitettiin taannoin sarjaa seitsemästä kuolemansynnistä. Sieltä nousi esiin mielenkiintoinen ajatus, jonka mukaan:

”ahneus on likellä kohtuuttomuutta, mutta siinä missä kohtuuttomuus on määrän ylittämistä, ahneus on sisäistä tyytymättömyyttä siihen, mitä on käsillä tässä ja nyt”.

Sisäistä tyytymättömyyttä.  Siis tarvetta saada enemmän kuin mitä minulla on nyt. Se mitä nyt on, ei riitä.

Sosiaalipsykologi Jukka Tontti on tuoreessa väitöskirjassaan tutkinut suomalaisten näkemyksiä masennuksesta ja sen voittamisesta. Hänelle masennus on jotain paljon monisyisempää kuin lääketieteellinen sairaus. Masennus on ajan peili, sosiaalinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurillinen mielentila.

Masennus on yksilökeskeisyyden erottamaton yöpuoli, Jukka Tontti toteaa.

”Masennus kulkee viihteellistyneen elämän, kulutuksen, menestyksen paineen ja kevyen onnellisuuden tavoittelun käsipuolessa. Oleellinen tekijä on myös jatkuva riittämättömyyden tunne.”

Riittämättömyyden tunne.

Arviointi siitä, mitä minulla on, ja onko se riittävästi, vaatii jonkin mittatikun. Naapurin, koulukaverin, julkkiksen.  Nuo naapurit, koulukaverit ja julkkiksetkin haluavat aina enemmän kuin heidän naapurinsa, kaverinsa ja ihailemansa julkkikset. Minulle, lisää, enemmän, vielä.

Tässä on se oravanpyörä, jossa me laukkaamme henkihieverissä itsemme puolikuoliaiksi.

Nono jatkaa:

”Tietyt ahneuden muodot hyväksytään ahkeruuden tai aktiivisuuden nimissä. Uraputkessa puurtavat jatkavat päiväänsä ylitöillä eivätkä vapaallakaan ole vastaamatta firman puheluihin. Elämysahneet taas laukkovat kurssilta toiselle ja tapaavat siinä välissä pari ystäväänsä, menevät nukkumaan puolen yön jälkeen ja lähtevät aamuvarhain kuntolenkille. Silti ahneelta uhkaa koko ajan jokin mennä ohi, se tärkein projektityö ei toteudukaan, kohuttu uutuuselokuva jää näkemättä. Ahne ei tule kylläiseksi.”

Ahne ei tule kylläiseksi, koska hänet palkitaan ahneudestaan ylennyksillä, paremmalla palkalla, isommalla tiimillä, suuremmalla työhuoneella, hienommalla autolla.

Ahne janoaa kiitosta suorituksestaan. Hyväksyntää.

Kirjoitan tätä kaksi päivää Kauhajoen koulussa tapahtuneen massiivisen ampumisen jälkeen, jossa sai surmansa 11 henkilöä. Uutinen herätti myös keskustelua siitä, kuinka julkisuus tämäntyyppisten tekojen tekijöille tuottaa lisää samankaltaisia tekoja, sillä he ovat ahneita julkisuudelle. Tekonsa kautta he haluavat äänensä kuuluviin, vaikka haudan takaa, koska he eivät ole tulleet nähdyiksi tai kuulluiksi muuten.

Nuorten pahoinvointiin vaikuttaa heidän jakautumisensa aikaisempaan verrattuna erittäin hyvinvoiviin ja menestyviin nuoriin ha toisaalta erittäin huonosti voiviin ja näköalattomiin nuoriin. Psykiatrian erikoislääkäri Olli Piirtola (HS 25.9.2008) toteaa, että jälkimmäisen joukon mielet täyttää kateus ja häpeä. Kateus menestyjiä kohtaan ja häpeä siitä, ettei itse kuulu joukkoon. Kateuden voi ratkaista luovalla tai tuhoavalla tavalla. Luovan ratkaisun edellytyksenä on, että on joitakin keinoja saada ja saavuttaa itselle se, mitä muilta kadehtii. Tuhoavan ratkaisun keinona on tuhota muilta se, mikä on kateuden herättänyt.

Myös Timo Purjo, Non Fighting Generation ry:n toiminnanjohtaja kirjoitti Kauhajoen tapahtumien jälkeen yhteiskuntamme vääristyneiden arvojen ja kilpailuyhteiskunnan vaikutuksista peräänkuuluttaen arvokasvatusta koteihin ja kouluihin. Putoamisen pelko, masennusoireet ja pinnanalainen aggressio ovat yhteisiä kokemuksia sekä koulunuorisolle että aikuisväestölle.

”Yhteiskunta on henkisessä kriisissä, joka näkyy siinä, että lapset ja nuoret joutuvat rakentamaan keskeneräistä minuuttaan menestyksen aikakaudella ilman eettistä perustaa, joka muodostuisi perinteisistä hyveistä ja arvoista, Purjo kirjoittaa (HS 24.9.2009) Tarve löytää elämälleen tarkoitus jää täyttymättä näennäisen hyvinvoinnin keskellä.

Ihmisestä tulee kokonainen vasta kun hän löytää oman tehtävänsä elämässään. Tuoksi tehtäväksi täytyy kuitenkin löytää jotain täydempää ja pyytettömämpää kuin ”äkkiä-tänne-kaikki-mulle-heti”, sillä ahneuden jäljet pelottavat.

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s