Keskiluokka karkaa alpakkafarmille

Salasvuo kirjoittaa Kauppalehden blogissaan tänään keskiluokan perseelleenmenon profetiaa. Hän kirjoittaa:

Mutta jatkuva kasvu ja sen utopia perustuu vahvasti keskiluokan tunteeseen reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta, sekä tietenkin pyrkimisestä aidosti varakkaiden luokkaan. Jos tuo tunne on uhattuna, niin käy köpelösti.
Miksi he työtä tekevät ja ponnistelevat esimiehinä ja keskijohdossa kaikkien haukuttavina? Tai no, suurta osaa ei varmaan haukuta, mutta… no antaa olla.
“Alpakkafarmi” on metafora kaikelle sille, mihin keskiluokkaiset ja muutkin häipyvät. Kohta ei vain hoitajia tai metallimiehiä rahdata ulkomailta. Se laajentuu heidän esimiehiinsä.
Mutta hei, se vasta on jännää mitä sanoin: “Ja liian iso osa puolitutuista toteuttavat jotain helvetin simulaatiota elämästä, jollainen jokaisella kunnon keskiluokkaisella tulisi olla.” Se todella mielenkiintoinen ilmiö lähipiirissä nähtynä. […]Simulointi alkaa esim. siitä, kun toissakeväänä rakennetun rivarikämpän laatukeittiö pitää pistää täysin uusiksi kun “tämän syksyn värit ovat hiukan toista kuin silloin joskus” tai kun neljä dvd -soitinta ostetaan autoon jo kun raskaustesti näyttää positiivista. Tai kun 40 neliön terassi on aivan liian pieni “meidän tarpeille”. Pitää siis olla 100 neliön terassi.

Mutta tämä kaikki tarkoittaa sitä, että talous pyörii. Koska keskiluokka haluaa kaikkea kivaa. Ja sitä sitä saa rahalla. Eli pitää tienata enemmän. Kun se lopettaa haluamisen, loppuu enemmän tienaamiseen pyrkiminen. Ja sitten mennään “alpakkafarmille”. Ja siihen loppuu kasvu. Ja siihen kaatuu ns. hyvinvointijärjestelmien rahoituspohja.

Tätähän on itsekin on tullut pohdittua, keskituloisena, keskiluokkaisena ja myöskin keski-ikäisenä. Omassa, samanlaisessa ”keskinkertaisessa” ystäväpiirissä kaikilla tuntuu olevan varasuunnitelma, kaipuun kohde, tuo metaforinen ”alpakkafarmi” valmiiksi mietittynä, sitä hetkeä varten, kun kuppi täyttyy ja menee nurin. Ja monella on mennyt tai menossa, mutta kaikki eivät silloin enää kykene nostamaan kytkintä, vaan joutuvat työuupuneina raahautumaan eteenpäin tavalla tai toisella pankinjohtajan hengittäessä niskaan. Alpakkafarmilla luovat lantaa vain ne onnekkaimmat.

Tuosta Salasvuon kuvaamasta keskiluokan elämän simulaatiosta, jossa halutaan aina enemmän, ”äkkiä tänne kaikki mulle heti”, löytyy yksi syyllinen. Meidät on saatu uskomaan, että onnellisuus syntyy tavarasta, seinistä, kulisseista, jotka muistuttavat sisustuslehtien maailmaa. Ja sitä varten meidän on juostava yhä enemmän, että pysymme naapuriemme vauhdissa. Isompi kaasugrilli, kauniimpi uima-allas, ammattilaisen suunnittelema piha – mutta ei aikaa tai voimia nauttia niistä. Ilmankos tuntuu, että joku on vetänyt meitä höplästä.

Tälläinen ikuiseen kasvuun perustuva automaatti ei voi jatkua loputtomiin. Luonnon kestokyky on jo tullut vastaan. Kukaan ei voi enää vedota tietämättömyyteen. John Websterin sanoin ”minunlaiseni ihmiset, jotka elävät keskiluokkaista länsimaista elämää, olemme ongelman ytimessä. Me kulutamme eniten, me saastutamme eniten, mutta meillä olisi varaa toimia toisin”.

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s