Kohtuukäytöstä, osa 3

Aamun Taloussanomat kirjoittaa myös työn kohtuukäytöstä otsikolla ”Tehokkuusansassa”. Jutussa esitellään kaksi työtaakkaansa kohtuullistanutta, joista toinen on valinnut lyhennetyn työajan ja toinen osa-aikaeläkkeen. Jutussa haastateltu nainen kertoo, että työajan lyhennys on johtanut paineeseen tehdä kahdeksan tunnin työt kuudessa tunnissa, sillä ei hän itse eikä työnantaja ole pysytynyt osoittamaan mitä töitä pitäisi priorisoida tai jättää tekemättä.

Tuttu tunne minullekin, olen ollut vuoden töissä tehden kuusituntisia päiviä ja se johti siihen, että tein useina kuukausina 100-120 % normaalista 37.5 h viikottaisesta työajasta, tosin 80 % palkalla. Tämä tuntuu tietenkin hyvin epäoikeudenmukaiselta, eikä varmaan edistä kovin paljon esimerkiksi pienten lasten vanhempien innostusta käyttää lain suomaa oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen.

Tässä mielessä nykyinen valintani, jossa olen paikalla töissä vain kolmena päivänä viikossa, on osoittautunut työn määrän rajaamisen kannalta paremmaksi. Kun vielä minun tapauksessani työnantajaltakin löysi hyvää tahtoa asioiden järjestelyyn, on töiden rajaus sujunut kohtalaisen hyvin, vaikka se vaatiikin minulta itseltäni jatkuvaa valppautta ja asian tiedostamista sekä myös muille muistuttamista siitä, että olen paikalla vain 60 % siitä mitä muut, joten työtaakkaa ja myös sen onnistumista mittaavia mittareita täytyisi kohdallani säätää vastaavasti. Onkohan jokin silti vialla, kun kuulin arvion että ”sinähän teet kolmessa päivässä tätä [mitattavaa] asiaa yhtä paljon kuin tuo kollegasi viidessä päivässä”? Taidan itsekin olla pahanlaisessa tehokkuusansassa, sillä en usko että kollegani on tässä sen laiskempi kuin minäkään?

Kolikon toinen puoli on, kuten Taloussanomien jutussa haastatellutkin toteavat, vapaa-ajan lisääntyminen, joka mielestäni myös vaikuttaa positiivisesti työssä jaksamiseen, ainakin omalla kohdallani. Riittävästä liikunnasta, mielenvirkistyksestä ja kodinhoidon sujumisesta hyötyy myös työnantaja niinä päivinä kun saa nauttia työpanoksestani.

Jutun lopuksi TalSa listaa vielä asiantuntijoiden vinkkejä siitä, mitä tehdä ellet voi irtisanoutua ja muuttaa maalle lampuriksi:

  • Pidä kiinni työajoista. Vanhin, jo 1800 luvulta asti periytyvä työn kohtuullistamisperiaate
  • Vähennä kokouksia. Onko tämäkin asia pakko keskustella isolla joukolla?
  • Anna itsellesi lupa keskittyä. Joskus on paikallaan sulkea sähköposti, puhelimet ja ovi ja tehdä mitä piti.
  • Kilauta kaverille. Älä murehdi yksin. Työtervyshoitajallekin voi purkaa mieltään.
  • Kirkasta mieleen oma ydintehtäväsi. Sääntö on, että se unohtuu. Tätä kannattaa tehdä myös yhdessä muiden kanssa keskustellen.
  • Opettele pois työhön liittyvistä negatiivisista mielikuvista. Muistatko miten innostunut olit, kun aloitit työpaikassasi, ennen pettymyksiä? Yritä tavoittaa sitä tunnelmaa.
  • Huomioi hyvät tavat. Ne tuottavat vastakaikua.
Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s