Valokuvien arkistoinnista

Jo toisen kerran osaviikkoisen työelämäni aikana olen löytänyt itseni laittamasta valokuvia kansioihin. Minulle tämä on universumin viesti siitä, että elämässä pitäisi taas kohta löytyä jotain säpinää. Näin tylsää minulla ei ole ollut vuosikausiin. Tylsää mutta ah niin rentouttavaa, ja hyvä mielihän siitä tulee kun saa ne loputtomat valokuvaniput pois kuljeksimasta. Digikuvia on tässä taloudessa otettu jo pian neljä vuotta, mutta vieläkin jostain kaappien kätköistä sukeltaa noita esihistorialliselta paperikuva-ajalta peräisin olevia nippuja.

Ratkaisuni on isot A4-kokoiset kansiot joissa on jokaiselle kuvalle oma muovitasku, ja vieressä tilaa tekstille. Aikaisemmin käytin mustia isoja mappeja, joihin liimailin valokuvakartongille kuvia erilaisillä kolmioilla ja liimalappusilla, jotka kaikki toimivat tasan yhtä huonosti.

Kun vaan muistais kaikki tekstittää kaikki. Sain juuri lainaksi laatikollisen mummoni valokuvia, ja kovin vähän niistä iloa oli kun ei juuri ketään tunnistanut, ja kuvien takana luki vaikkapa vain että ”Olgan lapset”. Ja mummu ei ole pariinkymmeneen vuoteen enää ollut kuvia tekstittelemässä ja taustoittamassa.

Kuva-arkistoinnin seuraava koetinkivi on koettaa löytää keino saada vanhat diakuvat ajantasaisempaan mediaan. Jospa joku olis keksinyt vaikka diaskannerin. Jos sellaista ei ole, sellainen pitäisi ehdottomasti keksiä.

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s