Vertaistukea

Hei hulinaa, kuin tää aika menee näin nopeasti? Ei ehdi päivittämään töissä eikä kotona, onneksi aina jossain kurvissa ehtii pikalukaisemaan blogituttujen juttuja.  Päivittämisen ja kommentoimisen hitaudesta johtuvan huonon omantunnon kanssa hiivin tänne ”hölisemään” (lue tarkemmin Obeesialta ), vaikka hieman on myös blogijumitus vaivannut viime aikoina…

Viime viikonlopun tienoo oli antoisaa aikaa, johon mahtui leppoisia keskusteluja hyvien ystävien rentouttavassa seurassa. Ensin torstain vertaistuki-lounaalla vuorotteluvapaalle jäämässä olevan ystävä-kollegan kanssa (kutsutaan häntä tässä vaikka nimellä Sydämellinen Nainen) puhuimme tästä iästä ja sen vaikutuksista työntekoon, ihan siinä mielessä että se ei todellakaan tunnu enää olevan maailman tärkein asia. Kun saa hieman etäisyyttä työasioihin, moni muukin asia loksahtaa omalle tärkeälle paikalleen elämän prioriteettilistalla. Näkee selkeästi sen miten tähän on tultu ja miten se tie on jo kuljettu loppuun, ja tajuaa sen että tästä hetkestä alkaa loppuelämän mittainen polku, joka vasta odottaa hahmottumistaan ihan pienenä ituna. Jäämme jännityksellä odottamaan mihin vie hänen polkunsa, ja mihin minun?

Chevre-tomaattikeiton ääressä viivähtäneen ystäväperheen kanssa jaoimme lauantaina kokemuksia vanhemmuudesta vanhemmalla iällä. Näitä perheitä on tuttava- ja ystäväpiirissämme paljon, ja itsekin näihin kuulumme. Varmaan on erilaista olla isä tai äiti 20+ ikäisenä kuin 40+ ikäisenä. Vertaistukea tässäkin tarvitaan siihen, miten jaksaa valvomiset ja kiivastahtisen työn & elämän yhteensovittaminen, ehkä olisi silloin parikymppisenä ollut sen puoleen helpompaa. Mutta ehkä nyt osaa myöskin joissakin asioissa ottaa rennommin ja osaa paremmin pitää puoliaan ja ajatella omilla aivoillaan. Ehkäpä siitäkin on lapsen kanssa elämisessä etua?

Kolmas valotuikku viikonlopussa oli kahden ystäväpariskuntamme tapaaminen pienimuotoisilla synttäreillä. Puhuimme tätä blogia sivuavista aiheista, kuluttamisesta ja siihen liittyvistä valinnoista. Yksi meistä teki valintojaan korkeilla eettisillä periaatteilla, yksi arjen sujuvuuden kannattajana, yksi pyrki tekemään järkeviä päätöksiä rahalla mitattuna. Keskustelu pani miettimään miten mahdoton tämä yhtälö onkaan: jos yhtä hyvää tavoittelet niin toisesta joudut luopumaan.

Ehkäpä niin on koko elämässäkin, täytyy vain luottaa siihen että sydän tietää parhaiten omat valinnat. Niinkuin joku viisas joskus sanoi: isot päätökset tehdään tunteella, pieniin riittää järki!

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s