Sosiologia onkin määritellyt elämäntapani kauan sitten!

Osana postmodernin arvomaailman ympärillä käytävää keskustelua on korostunut myös ei-materiaalisuus. Ajatuksen siirtymästä kohti jälkimaterialistisia arvoja esitti amerikkalainen professori Ronald Inglehart  jo 20 vuotta sitten. Hänen mukaansa eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden vauraudessa varttuneet uudet sukupolvet asettavat esimerkiksi sananvapauden ja työelämässä vaikuttamisen taloudellisen hyvinvoinnin edelle. Kiinnostavana yksityiskohtana voidaan pitää sitä, että kaikista maailman maista Suomessa oli suurin postmaterialististen arvojen kannatus 1980-luvun lopulla ennen lamaa. Vaikka materialistiset arvot saivat lisääntyvää kannatusta laman myötä seuranneen taloudellisen epävarmuuden aikana, arvomuutos on kuitenkin edennyt niin, että jokaisen uuden ikäluokan arvomaailma on aina hieman vähemmän materialistinen kuin edellisen.

Taloudelliset olot vaikuttavat materialististen arvojen arvostamiseen – käänteisessä suhteessa: eli mitä huonompi taloudellinen tilanne, sitä enemmän materialistisia arvoja kannatetaan. Inglehartin ajatus materialististen arvojen korvautumisella postmaterialistisilla tuo mieleen myös Maslowin tarvehierarkian, jossa itsensä toteuttamisen tarpeet tulevat vuoroon vasta kun yksilön selviytymisen ja liittymisen tarpeiden kautta on saavutettu riittävä turvallisuuden taso.

Postmaterialismi eli jälkimaterialismi korostaa ajatusta siitä, että ei-materiaalisilla valinnoilla on vaikutusta hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Postmaterialistit ovat kiinnostuneet oman elämän hallinnasta ja henkilökohtaisesta elämänlaadusta. Teija Mikkola kirjoittaa vuonna 2003 tehdyssä väitöskirjassaan myös sitä, että koulutettu ja hyvässä taloudesssa oleva nuorehko kaupunkilainen keskiluokka on tämän arvomuutoksen airueena. Osana arvomuutosta on nähtävissä myös yksilöllisyyden, individuaalisuuden korostuksen voimistuminen ja lisääntyvä huomion kiinnittäminen itseemme.

Amerikassa lienee huikeimpien arvioiden mukaan yli 50 miljoonaa ihmistä, jotka yrittävät hidastaa elämäntahtia, lisätä työn tekemisen mielekkyyttä, vähentää kuluttamista sekä panostaa enemmän ihmissuhteisiinsa. Pohjoismaissakin heitä lienee jo vajaa kolmasosa ihmisistä. Tämä oma yksilöllinen elämäntapavalintani  ilmentääkin siis vain aikansa trendejä….

Advertisements

Tietoja Ritva Rajander-Juusti

yrittäjä, tutkimusammattilainen, bloggaaja.
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s