Pitkästä aikaa

Huhuu, vieläköhän täällä on ketään?  Blogihiljaisuutta on tainnut kestää jo melkoisen kauan, mutta  siihen on ollut erinäisiä syitä. Toiveikkaana ajattelen, että ryhdistäydyn tämän asian suhteen, sillä mielen päällä pyörii monenlaista kohtuullisuuteen liittyvää, josta tekisi mieli kirjoittaa.

Aloitan ottamalla kopin tuosta edellisestä postauksesta, jossa urputin painepesurin huoltoajoista. No viisi viikkoa se vei ja 120 €, että pesuri saatiin korjattua. Kai se silti oli parempi vaihtoehto kuin ostaa kokonaan uusi ja heivata vanha kaatopaikalle? Olihan?

Heikki, myös TV:stä tuttu, kirjoitti tänään ja aikaisemminkin tuotteiden suunnitellusta vanhentamisesta ja peräänkuulutti oikeasti kestäviä _kesto_kulutushyödykkeitä. Olen niin täysin samaa mieltä!

Heikki linkitti myös kiinnostavan näköiseen Vaula Norrenan blogiin, jossa oli pohdittu hidasta taloutta. Pitää tutustua paremmin ja palata aiheeseen.

Paineita pesurista

Ajoittain päivittyvässä sarjassamme “Täti nillittää” voimme lukea ärsyyntyneitä kannanottoja kuluttajaelämän eri puoliin. Aikaisemmin täti on pahoittanut mielensä tarpeettomista tavaroista eli turhakkeista sekä kohtaamisista suomalaisen palvelukulttuurin kukkasten kanssa. Tällä kertaa aiheenamme ovat kestämättömät tavarat ja niiden hidas huoltaminen.

Painepesuri hyytyi katonpesussa, tiputteli vettä eikä onnistunut enää kehittämään painetta.

Vein pesurin huoltoon jossa vastattiin heti oireiden kertomisen jälkeen, että hintaa huollolle tulisi 140-150, “kuulostaa siltä että pumppu on pasahtanut” ja “jos olis mun laitteeni ni en olis varma korjauttaisinko, hankkisin uuden tilalle”.

Että sellaisen kertakäyttöhyödykkeen sain, kun vuonna 2008 hankin miehelle syntymäpäivälahjaksi yli kahden ja puolensadan euron Kärcherin. Ei kestänyt kolmea vuotta.

Olen yrittänyt luottaa hankinnoissani viisaampien neuvoon, että keskihintainen ja tunnetun merkin laite on usein aika hyvä valinta, jos ei paremmasta ymmärrä. Täytyy näköjään etsiä toimivampi periaate tilalle, niin ottaa sydämestä tätiä tämmöinen kertakäyttökulttuuri.

Miten meillä planeettamme asukkaina on varaa tämmöiseen kertakäyttöisten esineiden tuottamiseen tavalla, joka ei mahdollista niihin tulleiden vikojen korjaamista kohtuuhinnalla! Käytä pari vuotta ja heitä pois, myymme ilomielin uutta tilalle. Miksi meille syötetään tällaista pajunköyttä? Miksi meillä ei ole vaihtoehtoja?

Mietin kaihoisasti isäni vanhaa painepesuria, joka tosin painaa kuin synti, mutta on silti hoitanut tarvittavat hommat jo kolmenkymmenen vuoden ajan moitteetta. Miten silloin osattiin tehdä niin paljon kestävämpiä laitteita?

Ärsytykseni nousi vielä megalomaanisempiin mittoihin, kun kuulin, että pelkän kustannusarvion tekeminen huollossa vie aikaa viisi viikkoa. Voi hyvää päivää, VIISI VIIKKOA! Katsaus huoltotilojen nurkkiin paljasti, että monta keltamustaa konetta todellakin odotteli vuoroaan, mutta eikö olisi yrityksenkin edun mukaista edes yrittää pitää huoltoaikoja kohtuullisena?

Vai olisiko niin, että huollosta tehdään tahallaan niin vaikeaa ja kallista, että rikkinäisen koneen omistaja on nöyränä talutettavissa myymälän puolelle hankkimaan tarpeeseensa jälleen uuden kertakäyttölaitteen kolmen vuoden välein?

Kiitos vain tarjouksesta, minä vaihdan merkkiä, jos pesuria ei huollossa saada kohtuuhinnalla elvytetyksi.

Jatkoa tarinaan luvassa noin viiden viikon päästä.

Minne menit?

Minne menit, ilo?

Hävisitkö velvollisuuksien virtaan,

uuvuitko tehtävien  vuoren alle,

vai loukkaannuitko, kun sinulle ei tuntunut löytyvän aikaa?

Kaikesta huolimatta

tahtoisin sinut takaisin.

Mahdotonta

Täydellisyyden tavoittelu,

niin loputonta,

niin turhaa,

niin hyvin opittua,

niin mahdotonta.

Rohkenenko?

Seinälläni on lause tuntemattomalta tekijältä:

Yksinkertainen vaatii uskallusta. Sitä että rohkenee jättää pois kaiken turhan.

Allekirjoitan täysin. Taas on hartioille kertynyt kaikenlaista turhaa painolastia: tavaraa, tehtäviä ja tuumailuja.

Kesä on hyvä aika karistaa painolasteja.

Mistä aloittaisin? Miten tunnistan ne aidosti tarpeelliset? Rohkenenko?

Terveisiä Sisiliasta

Vietimme neljä viikkoa slow-lomaa Sisilian pohjoisrannikolla pienessä San Giorgion kylässä kesäkuussa. Majoituimme vuokraamassamme talossa ja meillä oli oman perheen lisäksi osan aikaa kylässä sukulaisiakin.

Mistähän päästä alkaisi purkaa muistikuvia? Helpointa on aloittaa ruoasta. Mieltä ilahduttivat tuoreet ja laadukkaat hedelmät ja vihannekset, joita oli kaupoissa ja toreilla runsaasti tarjolla. Myös ihanat vuokraisäntämme kantoivat kasvimaaltaan silloin tällöin meille todellista lähiruokaa.

Suomalaiseen tehoitsepalvelukulttuuriin tottuneelle oli ensi alkuun pieni kulttuurishokki, että kaikissa ruokakaupoissa hedelmä- ja vihannesosastolla oli signora, jonka tehtävänä oli punnita asiakkaiden ostokset. Osassa paikassa tuotteet sai valita ihan itse, osassa signora myös suoritti valinnan asiakkaan puolesta.

Paljon kokkasimme itse, jossa erinomaisena apuna oli mukaan otettu Saku Tuomisen ja kumppaneiden Aglio & Olio, kattava katsaus italialaiseen pastakulttuuriin.

Kuukauden paras pasta löytyi Siracusasta, pienestä trattoriasta, jonka Pasta alla Norma pääsi heti all-time-top-10:iin. Kuukauden slow-foodia oli juhannusaaton illallinen kylämme agriturismon terassilla, kolmen ja puolen tunnin kohdalla oli nautittu vasta 8 erilaista alkupalaa sekä pääruoka, joka sekin sisälsi kolmea lajia lihaa. Jälkiruokaa ei enää mahtunut, mikä suuresti näytti kummastuttavan talonväkeä.

Kotiin tuliaisina lähti mukaan tietenkin oliiviöljyjä sekä mm. kahvia, kapriksia ja aurinkokuivattuja tomaatteja (joista kaksi viimeksimainittua paikalliseen tapaan suolaan säilöttynä). Niitä nauttiessa on mukava kerrata ruokamuistoja myöhemminkin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Inbox Zero

Vaikka tämä onkin jo muutaman vuoden takaista viisautta, näyttää se pätevän vielä edelleenkin. Merlin Mann -niminen henkilö on kehitellyt sähköpostin hallintastrategiaa nimeltä Inbox Zero, jota olen nyt kokeillut jonkin aikaa osana ajankäyttöpohdintojani.

Te tiedätte tilanteen: inbox pursuaa. Halusin saada siihen paremman otteen, sillä mailin läpikäymiseen tuhlautuu yllättävän paljon aikaa.

Koko systeemin tavoite on pitää inboxissa olevien käsittelemättömien viestien määrä mahdollisimman pienenä ja läpikäydä posti mahdollisimman tehokkaasti. Saapuneen viestin käsittelylle on viisi vaihtoehtoa: Tuhoa, Delegoi, Vastaa, Viivästytä, Tee.  Mahdollisimman isosta osasta maileja pyritään eroon tai ne muutetaan todellisiksi, aikataulutetuiksi tehtäviksi kalenteriin, mahdollisimman nopeasti.

Tässä joitain poimintoja itselläni toimineista strategioista:

• kun saan mainosviestejä, joita en ole tilannut tai en halua vastaanottaa, poistan itseni välittömästi lähettäjän listalta ja jos kyseessä on epäasiallisen näköinen mainos tai täysin epäkiinnostava mainos, blokkaan myös lähettävän osoitteen. Näiden riesakkeiden määrä vain lisääntyy koko ajan.
• Ohjaan nykyisin uutiskirjeet, jotka haluan vastaanottaa, suoraan inboxin sijasta omaan kansioonsa, jota voin lueskella silloin, kun postin käsittelyyn on enemmän aikaa. Aika usein kansiosta voi vilkaisulla poistaa ison osan jo otsikon perusteella, ja nämä uutiskirjeet kannattaa tietenkin peruuttaa.  Tällä systeemillä inboxissa olevat viestit valikoituvat oikeasti merkityksellisemmiksi.
• Pyrin deletoimaan mahdollisimman paljon viestejä, kun olen niihin vastannut tai hoitanut muuten. Vain tärkeimmät arkistoin mailin arkistokansioihin, joita minulla on niitäkin vain muutama: Omat jutut, Firman jutut ja joillekin projekteille omansa. Hakutoiminto hoitaa loput. Kun esimerkiksi vastaanotan ilmoittautumisia johonkin tilaisuuteen, saatan perustaa ilmoittautumisille oman arkistokansion, jonka voin sitten helposti kokonaan tuhota kun tilaisuus on pidetty. Tärkeimmät liitteet tai viestit voin tallentaa myös mailiohjelman ulkopuolelle esimerkiksi projektin hakemistoon.
• Jos homma vaatii pidempää paneutumista, varaan sille aikaa kalenterista.
• Koetan käsitellä kutakin saapunutta viestiä vain kerran, kun luen maileja. Siksi olen keskittänyt mailien käsittelyaikoja tiettyihin päivän hetkiin. Myös odotusajat ja siirtymätaipaleet ovat hyviä tähän hommaan.

Lisävinkkejä saa vaikkapa täältä.

Alkuun pääsee ja kannattaakin ryhtyä pienin askelin yksi asia kerrallaan. Katso vaikka tänään postiisi kilahtavia uutiskirjeitä uusin silmin: Tarvitsetko tätä tietoa? Jos et, peruuta kirje. Jos kyllä, laadi  sähköpostiohjelmassa sääntö, jolla voit lukea sen silloin kun sinulla on siihen aikaa.

Kun inboxi on tyhjä, voi olla luottavaisin mielin että asioihin on reagoitu tai varattu aikaa eikä siellä satojen viestien seassa lymyile jotain ikävää ylläripommia, joka olisi pitänyt hoitaa jo aikapäiviä. Ja jää aikaa niille tärkeämmillekin asioille elämässä.