Here’s an excerpt:

The concert hall at the Syndey Opera House holds 2,700 people. This blog was viewed about 14 000 times in 2011. If it were a concert at Sydney Opera House, it would take about 5 sold-out performances for that many people to see it.

Click here to see the complete report.

Toinen neropatti nostelee valtion luottokortilla pelirahaa kasinolle ja toinen hankkii kaupungin rahoilla Borat-peruukin ja pierutyynyn. Ehkäpä hän halusi näin korvata kaupunginjohtajan hankalia työaikoja, kun jouluiltakin kuuluu menneen yökerhossa keskustellen tuulivoimasta?

Haloo, mistä näitä menneen maailman röyhtäisyjä aina riittää?

Kaltaiselleni piilonörtille (pakko tunnustaa että excel-taulukoissa on jotain outoa viehätysvoimaa…) tämä tapa hahmottaa talouden kehittymistä on ollut kiinnostava ja saanut aikaan erilaisia oivalluksia ja kysymyksiä sekä suoranaisia säästöjä, kun seurantajaksoa alkaa olla riittävästi.  Nyt on ajantasaista ja jatkuvasti päivittyvää (me päivitämme Balancionimme kerran kuussa) tietoa eri menoista ja tuloista sekä budjetoinnin toteutumisesta. Ennen Balancionia tämä oli vain haave tai satunnainen ponneton yritys seurata rahan tuloa ja menoa excelillä, mutta nyt seurannasta on tullut paljon systemaattisempaa.

Palvelu oppii pikku hiljaa, joten yhä useammat tilitapahtumat löytävät tiensä oikeisiin luokkiin melko vaivattomasti.  Kuitteja en siis säästä kuin vähän harvinaisemmista ostoista siihen saakka kun ne on päivitetty Balancioniin (Takuukuitit yms. on asia erikseen).

Kun on onnistunut sisäistämään miten ohjelma toimii ja virittämään siitä oman näköisensä, homma toimii aika sutjakkaasti. Toki alkuvaiheessa menee enemmän aikaa opetteluun, kokeiluun ja esimerkiksi meno- ja tulokategorioiden räätälöintiin omiin tarpeisiin sopivaksi. Esimerkiksi nyt kuun vaihteessa päivityksiin, tietojen luokittelun oikein menemisen tarkastamiseen ja talouden analysointiin meni noin tunti.

Ihan kaikkea tietoa Balancioniin ei saa eli tiettyjä sijoituksia pitää edelleen seurata muuta kautta, mutta päivittäisraha-asioita palvelulla voi analysoida kattavasti. Koko ajan näkyy tulevan mukaan myös uusia kortteja, joita voisi seurata.

Palvelussa voisi myös vertailla omaa talouttaan samantyyppisiin talouksiin, mutta tämä osio on toistaiseksi jäänyt hyvin vähälle käytölle, kun tarvetta siihen ei ole tuntunut meillä olevan.

Meille tämä on ollut hyvä ja aiomme jatkossakin käyttää Balancionia. Kerrottakoon vielä että kaikesta tästä kehumisesta huolimatta minulla ei ole mitään tekemistä kyseisen yrityksen tai sen taustatahojen kanssa muuten kuin riviasiakkaana.

Aloitan ottamalla kopin tuosta edellisestä postauksesta, jossa urputin painepesurin huoltoajoista. No viisi viikkoa se vei ja 120 €, että pesuri saatiin korjattua. Kai se silti oli parempi vaihtoehto kuin ostaa kokonaan uusi ja heivata vanha kaatopaikalle? Olihan?

Heikki, myös TV:stä tuttu, kirjoitti tänään ja aikaisemminkin tuotteiden suunnitellusta vanhentamisesta ja peräänkuulutti oikeasti kestäviä _kesto_kulutushyödykkeitä. Olen niin täysin samaa mieltä!

Heikki linkitti myös kiinnostavan näköiseen Vaula Norrenan blogiin, jossa oli pohdittu hidasta taloutta. Pitää tutustua paremmin ja palata aiheeseen.

Painepesuri hyytyi katonpesussa, tiputteli vettä eikä onnistunut enää kehittämään painetta.

Vein pesurin huoltoon jossa vastattiin heti oireiden kertomisen jälkeen, että hintaa huollolle tulisi 140-150, “kuulostaa siltä että pumppu on pasahtanut” ja “jos olis mun laitteeni ni en olis varma korjauttaisinko, hankkisin uuden tilalle”.

Että sellaisen kertakäyttöhyödykkeen sain, kun vuonna 2008 hankin miehelle syntymäpäivälahjaksi yli kahden ja puolensadan euron Kärcherin. Ei kestänyt kolmea vuotta.

Olen yrittänyt luottaa hankinnoissani viisaampien neuvoon, että keskihintainen ja tunnetun merkin laite on usein aika hyvä valinta, jos ei paremmasta ymmärrä. Täytyy näköjään etsiä toimivampi periaate tilalle, niin ottaa sydämestä tätiä tämmöinen kertakäyttökulttuuri.

Miten meillä planeettamme asukkaina on varaa tämmöiseen kertakäyttöisten esineiden tuottamiseen tavalla, joka ei mahdollista niihin tulleiden vikojen korjaamista kohtuuhinnalla! Käytä pari vuotta ja heitä pois, myymme ilomielin uutta tilalle. Miksi meille syötetään tällaista pajunköyttä? Miksi meillä ei ole vaihtoehtoja?

Mietin kaihoisasti isäni vanhaa painepesuria, joka tosin painaa kuin synti, mutta on silti hoitanut tarvittavat hommat jo kolmenkymmenen vuoden ajan moitteetta. Miten silloin osattiin tehdä niin paljon kestävämpiä laitteita?

Ärsytykseni nousi vielä megalomaanisempiin mittoihin, kun kuulin, että pelkän kustannusarvion tekeminen huollossa vie aikaa viisi viikkoa. Voi hyvää päivää, VIISI VIIKKOA! Katsaus huoltotilojen nurkkiin paljasti, että monta keltamustaa konetta todellakin odotteli vuoroaan, mutta eikö olisi yrityksenkin edun mukaista edes yrittää pitää huoltoaikoja kohtuullisena?

Vai olisiko niin, että huollosta tehdään tahallaan niin vaikeaa ja kallista, että rikkinäisen koneen omistaja on nöyränä talutettavissa myymälän puolelle hankkimaan tarpeeseensa jälleen uuden kertakäyttölaitteen kolmen vuoden välein?

Kiitos vain tarjouksesta, minä vaihdan merkkiä, jos pesuria ei huollossa saada kohtuuhinnalla elvytetyksi.

Jatkoa tarinaan luvassa noin viiden viikon päästä.

Hävisitkö velvollisuuksien virtaan,

uuvuitko tehtävien  vuoren alle,

vai loukkaannuitko, kun sinulle ei tuntunut löytyvän aikaa?

Kaikesta huolimatta

tahtoisin sinut takaisin.

niin loputonta,

niin turhaa,

niin hyvin opittua,

niin mahdotonta.

Yksinkertainen vaatii uskallusta. Sitä että rohkenee jättää pois kaiken turhan.

Allekirjoitan täysin. Taas on hartioille kertynyt kaikenlaista turhaa painolastia: tavaraa, tehtäviä ja tuumailuja.

Kesä on hyvä aika karistaa painolasteja.

Mistä aloittaisin? Miten tunnistan ne aidosti tarpeelliset? Rohkenenko?

Mistähän päästä alkaisi purkaa muistikuvia? Helpointa on aloittaa ruoasta. Mieltä ilahduttivat tuoreet ja laadukkaat hedelmät ja vihannekset, joita oli kaupoissa ja toreilla runsaasti tarjolla. Myös ihanat vuokraisäntämme kantoivat kasvimaaltaan silloin tällöin meille todellista lähiruokaa.

Suomalaiseen tehoitsepalvelukulttuuriin tottuneelle oli ensi alkuun pieni kulttuurishokki, että kaikissa ruokakaupoissa hedelmä- ja vihannesosastolla oli signora, jonka tehtävänä oli punnita asiakkaiden ostokset. Osassa paikassa tuotteet sai valita ihan itse, osassa signora myös suoritti valinnan asiakkaan puolesta.

Paljon kokkasimme itse, jossa erinomaisena apuna oli mukaan otettu Saku Tuomisen ja kumppaneiden Aglio & Olio, kattava katsaus italialaiseen pastakulttuuriin.

Kuukauden paras pasta löytyi Siracusasta, pienestä trattoriasta, jonka Pasta alla Norma pääsi heti all-time-top-10:iin. Kuukauden slow-foodia oli juhannusaaton illallinen kylämme agriturismon terassilla, kolmen ja puolen tunnin kohdalla oli nautittu vasta 8 erilaista alkupalaa sekä pääruoka, joka sekin sisälsi kolmea lajia lihaa. Jälkiruokaa ei enää mahtunut, mikä suuresti näytti kummastuttavan talonväkeä.

Kotiin tuliaisina lähti mukaan tietenkin oliiviöljyjä sekä mm. kahvia, kapriksia ja aurinkokuivattuja tomaatteja (joista kaksi viimeksimainittua paikalliseen tapaan suolaan säilöttynä). Niitä nauttiessa on mukava kerrata ruokamuistoja myöhemminkin.

Te tiedätte tilanteen: inbox pursuaa. Halusin saada siihen paremman otteen, sillä mailin läpikäymiseen tuhlautuu yllättävän paljon aikaa.

Koko systeemin tavoite on pitää inboxissa olevien käsittelemättömien viestien määrä mahdollisimman pienenä ja läpikäydä posti mahdollisimman tehokkaasti. Saapuneen viestin käsittelylle on viisi vaihtoehtoa: Tuhoa, Delegoi, Vastaa, Viivästytä, Tee.  Mahdollisimman isosta osasta maileja pyritään eroon tai ne muutetaan todellisiksi, aikataulutetuiksi tehtäviksi kalenteriin, mahdollisimman nopeasti.

Tässä joitain poimintoja itselläni toimineista strategioista:

• kun saan mainosviestejä, joita en ole tilannut tai en halua vastaanottaa, poistan itseni välittömästi lähettäjän listalta ja jos kyseessä on epäasiallisen näköinen mainos tai täysin epäkiinnostava mainos, blokkaan myös lähettävän osoitteen. Näiden riesakkeiden määrä vain lisääntyy koko ajan.
• Ohjaan nykyisin uutiskirjeet, jotka haluan vastaanottaa, suoraan inboxin sijasta omaan kansioonsa, jota voin lueskella silloin, kun postin käsittelyyn on enemmän aikaa. Aika usein kansiosta voi vilkaisulla poistaa ison osan jo otsikon perusteella, ja nämä uutiskirjeet kannattaa tietenkin peruuttaa.  Tällä systeemillä inboxissa olevat viestit valikoituvat oikeasti merkityksellisemmiksi.
• Pyrin deletoimaan mahdollisimman paljon viestejä, kun olen niihin vastannut tai hoitanut muuten. Vain tärkeimmät arkistoin mailin arkistokansioihin, joita minulla on niitäkin vain muutama: Omat jutut, Firman jutut ja joillekin projekteille omansa. Hakutoiminto hoitaa loput. Kun esimerkiksi vastaanotan ilmoittautumisia johonkin tilaisuuteen, saatan perustaa ilmoittautumisille oman arkistokansion, jonka voin sitten helposti kokonaan tuhota kun tilaisuus on pidetty. Tärkeimmät liitteet tai viestit voin tallentaa myös mailiohjelman ulkopuolelle esimerkiksi projektin hakemistoon.
• Jos homma vaatii pidempää paneutumista, varaan sille aikaa kalenterista.
• Koetan käsitellä kutakin saapunutta viestiä vain kerran, kun luen maileja. Siksi olen keskittänyt mailien käsittelyaikoja tiettyihin päivän hetkiin. Myös odotusajat ja siirtymätaipaleet ovat hyviä tähän hommaan.

Lisävinkkejä saa vaikkapa täältä.

Alkuun pääsee ja kannattaakin ryhtyä pienin askelin yksi asia kerrallaan. Katso vaikka tänään postiisi kilahtavia uutiskirjeitä uusin silmin: Tarvitsetko tätä tietoa? Jos et, peruuta kirje. Jos kyllä, laadi  sähköpostiohjelmassa sääntö, jolla voit lukea sen silloin kun sinulla on siihen aikaa.

Kun inboxi on tyhjä, voi olla luottavaisin mielin että asioihin on reagoitu tai varattu aikaa eikä siellä satojen viestien seassa lymyile jotain ikävää ylläripommia, joka olisi pitänyt hoitaa jo aikapäiviä. Ja jää aikaa niille tärkeämmillekin asioille elämässä.